Joskus ihmiset sanovat vahingossa mitä ajattelevat. Joskus taas sanat yksinkertaisesti tulevat ulos jotenkin huonosti. Annikalta karkasi ilmoille kuolematon lause, kun keskustelimme minun mahdollisuuksista ratsastaa jossakin vaiheessa hänen hevosellaan:
“Toni, mä en tiedä voitko sä vielä ratsastaa Saralla kun sillä ei ole koskaan ratsastanut kukaan huono ratsastaja tai siis kokematon …”
Kyllä, kuulit oikein. Annika sanoi minua huonoksi ratsastajaksi. Nauroimme tietenkin koko asialle ja ymmärsin mitä Annika yritti sanoa. Jotain jäi kuitenkin sisälleni kytemään ja olenkin viime aikoina pohdiskellut, mikä tekee ratsastajasta huonon. Tässä muutama asia, jotka vaikuttaisi erottavan huonot hyvistä.
1. Huonoilla ratsastajilla on kypärä päässä. Näyttäisi olevan tosiaan niin, että huonoilla ratsastajilla on usein kypärä suojaamassa päätä. Huonot ratsastajat ajattelevat siten, että koska aina voi jotakin sattua ja taidotkaan eivät välttämättä riitä joka tilanteessa, kannattaa varmuuden vuoksi laittaa kypärä päähän. Hyvät ratsastajat painavat menemään tyypillisesti ilman kypärää, koska he vain yksinkertaisesti ovat niin hyviä, että heille ei koskaan satu mitään.
2. Huonoja ratsastajia ei haittaa jos joku neuvoo. Näyttäisi myöskin olevan niin, että meitä huonoja ratsastajia ei haittaa, jos vaikka ihan ventovieraskin yllättäen alkaisi neuvoa kesken ratsastuksen. Huono ratsastaja ajattelee, että jos joku tästä lajista tosiaan luulee jotain tietävänsä, on mahtavaa kuulla neuvot niin kauan kun sitä illuusiota kestää. Hyvät ratsastajat katselevat pitkin nenänvartta, kun joku tietämätön amatööri – mahdollisesti jopa huono ratsastaja – alkaa viisastella ns. takapenkiltä.
Rico ja Huono Ratsastaja
3. Huonot ratsastajat ovat usein väärässä. Huono ratsastaja tekee paljon virheitä, myöntää virheensä ja yrittää korjata virheensä. Huono ratsastaja siis yrittää ja mokailee ihan koko ajan, jotta hyvät ratsastajat voisivat ajatella:”onpa siinä huono ratsastaja. Tiedätte kyllä mitä Kekkonen sanoisi.”
4. Huonot ratsastajat asettavat mahdottomia tavoitteita. Huonoilla ratsastajilla ei tunnu myöskään olevan mitään käsitystä siitä, kuinka vaikea laji ratsastus on. Hyviä ratsastajia naurattavat huonojen ratsastajien unelmointi taitojensa kehittymisestä, isommista kisoista ja vaativammista luokista, sillä hyvät ratsastajat tietävät kuinka vaikeaa eteneminen on.
5. Huonot ratsastajat eivät tajua kuinka hyviä hyvät ratsastajat ovat. Huonoilla ratsastajilla on tosiaan sekin ongelma, että heidän tasonsa ei vielä riitä ymmärtämään kuinka hyviä hyvät ratsastajat oikeastaan ovat. Lisäksi huonot ratsastajat eivät ole vielä opetelleet “ratsastuksen kuka on kuka” -kirjaa ja he eivät osaa palvoa suomalaisia ratsastusikoneja.
Näitä asioita olen tosiaan miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että minusta ei taida koskaan tulla hyvää ratsastajaa. En myöskään aio kiivetä Saran selkään ihan lähiaikoina.
- Toni Kopra, Huono Ratsastaja ja Pro Equon Puheenjohtaja
